HeliHartikainen Kaikki yhden, yksi kaikkien puolesta

Deir Yassin - myytti

  • Alkuperäinen kuva on otettu heti Nordhausenin keskitysleirin vapautuksen jälkeen. Pale TV on poistanut raidalliset asut.
    Alkuperäinen kuva on otettu heti Nordhausenin keskitysleirin vapautuksen jälkeen. Pale TV on poistanut raidalliset asut.
  • Holokaustin uhreja, joita palestiinalaisTV esittää vuoden 1948 Deir Yassinin arabiuhreina (PMW)
    Holokaustin uhreja, joita palestiinalaisTV esittää vuoden 1948 Deir Yassinin arabiuhreina (PMW)

DEIR YASSIN: Palestiinalaisarabien tarinankerronnan sepitelmä, joka ajoi tuhansia arabeja pakoon paniikissa ja oli alkuna palestiinalaispakolaisongelman syntymiselle

 

Deir Yassin on yksi palestiinalaisen kerronnan perustavaa laatua olevista myyteistä, johon edelleen usein vedotaan myös Israelin vastaisissa BDS -liikkeissä ja jonka mukaan israelilaiset murhasivat 254 ihmistä, syyllistyivät raiskauksiin ja muihin julmuuksiin rauhallisessa 1948-luvun palestiinalaiskylässä. Tätä pidetään myös todisteena väitteelle, että Israel tänäkin päivänä kohtelee julmasti ja murhaa viattomia palestiinalaisarabeja toteuttaen natsipolitiikkaa.

Israelin Bar-Ilanin yliopiston entinen dekaani, professori Eliezer Tauber on erityisesti seuraavien aiheiden asiantuntija: arabinationalismin syntyminen, arabivaltioiden muodostuminen sekä arabien ja israelilaisten välisten konfliktien alkuvaiheet. Viimeisten viiden vuoden aikana hän on tehnyt perusteellisen tutkimuksen myös tapauksesta nimeltä Deir Yassin. Hän on oppinut tuntemaan kylän, ketä siellä asui ja missä he siellä asuivat, heidän nimensä ja ennen kaikkea kunkin siellä kuolleen henkilön kuolemaan liittyvät tarkat olosuhteet. "Kun ymmärtää miten kukin kuoli, ymmärtää, mitä kylässä tapahtui”, Tauber sanoi vakuuttaen, että ”historioitsijoilla, jotka myöhemmin levittivät huhuja joukkomurhasta ei ole aavistustakaan siitä, mitä Deir Yassinissa todellisuudessa tapahtui.” Tauberin tutkimustulokset ovat hämmästyttäviä, mutta selkeitä. Deir Yassinissa ei tapahtunut joukkomurhaa eikä raiskauksia. Deir Yassin -myytti sisältää paljon perusteetonta palestiinalaisarabien ​​propagandaa.

Arabien joukot, jotka olivat harjoittaneet satunnaisia ​​ja järjestäytymättömiä väijytyshyökkäyksiä joulukuusta 1947 lähtien, olivat järjestäytyneet katkaisemaan Tel Avivin ja Jerusalemin välisen valtatien – Jerusalemin ainoan huoltoreitin v. 1948. Arabit hallitsivat useita strategisia näköalapaikkoja valtatielle niin, että heidän oli helppo hyökätä ja tulittaa niitä, jotka yrittivät viedä ruokaa ja muita tarvikkeita piiritettyyn Jerusalemiin. Juutalaisten ”Operaatio Nachshonin” tavoittena oli avata tie Jerusalemiin. Deir Yassinin kylä sisältyi siihen arabikylien joukkoon, joka piti ottaa israelilaisten haltuun ja siten turvata tie Jerusalemiin.

Deir Yassin ei ollut rauhallinen kylä, vaikka monet niin myöhemmin väittivät, vaan aseistautunut kylä, jossa oli paljon taistelijoita. Vartiopaikoista ja muusta on myös kirjallisia todisteita. Kylästä meni delegaatio Egyptiin hankkimaan lisää aseita. Egyptin tiedustelupalvelu pidätti heidät, koska he ostivat aseita laittomasti. Aseet kuitenkin saapuivat kylään noin viikkoa ennen hyökkäystä. Kylän suhteet viereisiin juutalaisten lähiöihin olivat olleet ongelmallisia vuosikymmeniä ja juutalaiset uskoivat, että kylä vaarantaa ainoan Jerusalemista Tel Aviviin kulkevan tien, mikä muodostuisi osaksi arabien juutalaisen Jerusalemin piiritystä. Sen tähden Haganah, v. 1948 juutalaisten puolisotilaallinen pääjärjestö, salli hyökkäyksen ja myöhemmin osallistui siihen eliittitaistelujoukkonsa Palmachin avulla, vaikkakin kielsi asian myöhemmin poliittisista syistä.

9. huhtikuuta 1948 juutalaisen Etzelin (Irgun) ja Lehin maanalaisten järjestöjen yhdistetyt joukot hyökkäsivät Jerusalemin länsipuolella sijaitsevaan arabikylään, Deir Yassiniin. Oli kulunut neljä kuukautta juutalaisten ja arabien välisten vihamielisyyksien puhkeamisesta brittiläisessä Palestiinan mandaatissa. Oli enää noin kuukausi jäljellä brittimandaatin toimeksiannon päättymiseen ja Israelin valtion perustamiseen. Tämän hyökkäyksen luonteesta tuli yksi kiistanalaisimmista kysymyksistä arabien ja Israelin konfliktin historiassa palvellen palestiinalaisarabeille todisteena Israelin epäinhimillisyydestä. Lähes seitsemän vuosikymmenen ajan Israelin vastainen puolueellinen media ja kirjallisuus on kuvaillut sitä tarkoituksellisena ja harkittuna puolustuskyvyttömien arabikyläläisten joukkomurhana, johon liittyy raiskauksia ja muita julmuuksia.

Mitä todella tapahtui Deir Yassinissa? Toisin kuin mitä voisi odottaa professori Eliezer Tauber huomasi, että toisaalta juutalaisten hyökkääjien ja toisaalta eloonjääneiden arabien todistukset olivat yllättävän samankaltaisia, ajoittain lähes identtisiä. Professori Tauberin menetelmänä oli siis yhdistää molempien osapuolten, juutalaisten ja arabien, todistukset yhteen kertomukseen. Hän tutki laajalti tietoja ja todistuksia sekä israelilaisista että palestiinalaisista ja Ison Britannian, Amerikan, YK:n ja Punaisen ristin 21 arkistosta, joista monet olivat vielä julkaisematta yleisölle ja satoja muita lähteitä. Professori Tauber kertoo: ”Tutkimustuloksia löytyi periaatteessa kaksi: 1. Deir Yassinissa ei tapahtunut joukkomurhaa, 2. palestiinalaisjohtajien levittämä väärä huhu joukkomurhasta, raiskauksista ja muista julmuuksista johti siihen, että arabit jättivät kotinsa ja pakenivat luoden omalta osaltaan palestiinalaispakolaisten ongelman”.

Kymmenen tuntia kestänyt kova taistelu päättyi Etzelin ja Lehin voittoon. Kun taistelu päättyi, tappaminen loppui. ”Uskon, että suurin osa surmansa saaneista oli taistelijoita sekä naisia ​​ja lapsia, jotka auttoivat taistelijoita”, eräs eloonjäänyt arabi myöhemmin todisti. Lisäksi kyläläiset saivat ennakkovaroituksen evakuoida kylä, jota varoitusta suurin osa kyläläisistä totteli. Hyökkääjät ottivat 200 kyläläistä vangiksi ja vapauttivat heidät turvallisesti Jerusalemin arabikaupunginosassa. Vain 101 arabia kuoli taistelussa, neljäsosa heistä oli aktiivitaistelijoita ja suurin osa lopuista kuoli taisteluolosuhteissa. Taistelussa tuli myös juutalaisuhreja.

Psykologisen sodankäynnin näkökulmasta Etzel tuplasi kuolonuhrien lukumäärän ja raportoi 200 arabin saaneen surmansa. Tämän palestiinalaisarabien johto Jerusalemissa innokkaasti hyväksyi nostaen vielä lukumäärän 254: een sekä lisäten tapahtuneeseen raiskauksia ja muita julmuuksia. Hussein al-Khalidi, johtava arabikomitean viranomainen vuoden 1948 Jerusalemissa, oli sitä mieltä, että ”meidän on otettava tästä kaikki hyöty irti.” Hänen avustajansa Hazim Nusayba, joka oli vastuussa tuolloin arabiradion Jerusalemin lähetyksistä, kertoi vuoden 1998 haastattelussa, että al-Khalidi oli sanonut: ”Meidän pitäisi antaa tälle suuri propagandan mahdollisuus, koska arabimaat eivät ilmeisesti ole kiinnostuneita auttamaan meitä ja edessämme on katastrofi…. Meidän on pakko antaa liioiteltu kuva tapahtuneesta”. Ei auttanut vaikka ”Deir Yassinin asukas kertoi suoraan al-Khalidille, ettei kylässä tapahtunut raiskauksia”, kertoi Nusayba. Jokainen myöhemminkin haastateltu kyläläinen on vahvistanut asian: kylässä ei tapahtunut raiskauksia.  Tosiasioita vääristelemällä al-Khalidi ei kuitenkaan estänyt katastrofia. Sen sijaan hän auttoi luomaan sen.

"Hussein al-Khalidi oli se, joka aiheutti katastrofin”, päätteli yksi arabien eloonjääneistä. ”Sen sijaan, että propaganda olisi toiminut meidän hyväksemme, se toimikin juutalaisten hyväksi. Kokonaisten kylien ja kaupunkien asukkaat pakenivat, koska he kuulivat radiosta, mitä Deir Yassinissa oli tapahtunut”. Palestiinan arabien johto pyrki hyödyntämään asiaa painostamalla arabivaltioita lähettämään armeijansa Palestiinaan taistelemaan juutalaisia ​​vastaan”. Suunnitelmasta seurasi bomerangi. Arabien erään säännön mukaan nimittäin naisen kunnia tulee ennen maata, joten arabien kuultua raiskauksista he mieluummin pakenivat.

Jotkut israelilaiset kuten Meir Pail ja Mordechai Gihon, jotka tulivat Deir Yassiniin vasta taistelujen jälkeen, yrittivät poliittisista syistä - vastustaessaan Etzeliä ja Lehiä - luoda myös kuvaa verilöylystä, sanoo Eliezer Tauber. Taistelun jälki ei ole koskaan kaunista katseltavaa mutta he eivät tienneet, mitä todellisuudessa oli tapahtunut. Esim. kerrotaan, että yksi arabi poltettiin elävältä puuhun sidottuna. ”Tuo arabi oli nimeltään Abd al- Majid Samur, taistelija, joka yritti paeta kuorma-auton lavalla, jolla evakuoitiin naisia ja lapsia. Juutalaiset tunnistivat hänet, ampuivat hänet, sitoivat ruumiin puuhun ja sytyttivät tuleen. He eivät polttaneet arabia elävänä”, kertoo Tauber.

Neljä päivää sen jälkeen, kun Deir Yassinin raportti julkaistiin, arabijoukot tekivät väijytyshyökkäyksen juutalaiseen saattueeseen, joka oli matkalla Hadassan sairaalaan ja tappoivat 77 juutalaista, mukaan lukien lääkärit, sairaanhoitajat, potilaat ja sairaalan johtaja. Lisäksi 23 ihmistä haavoittui. Tämä teurastus, joksi sen voi luokitella, ei kuitenkaan ole saanut mitään huomiota varsinkaan niiltä, jotka nostavat Deir Yassinia esiin. Jakopäätöksen jälkeen arabit tappoivat neljän ensimmäisen kuukauden aikana 500 juutalaista. Juutalaisilla ei kuitenkaan ollut paikkaa, jonne paeta, jos olisivat halunneet. He olivat valmiit kuolemaan oman maansa puolesta.

Tämä kauhupropaganda Deir Yassinista on jatkunut vuodesta 1948 nykypäivään. Palestiinalaisarabit ja muslimisaarnaajat eivät ole ainoita, jotka pitävät yllä tätä valheellista joukkomurhasepitelmää; siihen osallistuvat myös jotkut palestiinalaismieliset vasemmistojuutalaiset ja Israelin vastaiset länsimaalaiset. Deir Yassin -propaganda on myös mallikuva tämän päivän palestiinalaistarinoiden sepittelyistä.  

 

Lähteet:

https://blogs.timesofisrael.com/deir-yassin-the-end-of-a-myth/

http://www.israelnationalnews.com/News/News.aspx/232625

https://www.jewishvirtuallibrary.org/the-capture-of-deir-yassin

https://www.timesofisrael.com/pa-tv-presents-image-of-nazi-camp-victims-as-taken-from-deir-yassin-massacre/

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Wikipedian mukaan kuitenkin "Haganah ... tuomitsi iskun välittömästi, kuten tekivät myös alueen johtavat rabbit."

Käyttäjän HeliHartikainen kuva
Heli Hartikainen

Ensinnäkin olen aina niinkuin muutkin opettajat sanonut opiskelijoille, että Wikipediaa ei hyväksytä kirjoitelmien lähteeksi, koska se ei todellakaan ole mikään luotettava eikä varsinkaan virallinen lähde. Kuka tahansa voi kirjoittaa Wikipediaa. Deir Yassinista siinä on paljon väärää tietoa.

Mutta se on totta, että Haganah, joka oli iskulle antanut hyväksynnän (kai luit koko kirjoituksen?) poliittisista syistä tuomitsi iskun jälkeen päin, samoin kaksi johtavaa rabbia MUTTA tämä tapahtui ajallisesti heti hyökkäyksen jälkeen, kun ei edes tiedetty vielä, mitä kylässä todellisuudessa oli tapahtunut. Etzelhän psykologisen sodankäynnin vuoksi liioitteli ensin uhrien lukumäärä, jota palestiinalaisjohtajat innostuivat vielä lisäämäänkin lisäten tapahtuneeseen myös raiskaukset ym, joita ei todellisuudessa kuitenkaan tapahtunut. Professori Tauber on koonnut tutkimustulokset uusimpaan kirjaansa "The Massacre That Never Was: The Myth of Deir Yassin and the Creation of the Palestinian Refugee Problem.”

Käyttäjän PerttiAkkanen kuva
Pertti Akkanen

Juuso Hannulan Israelin historia -teoksessa vuodelta 2005 sanotaan: "Suurin yksittäinen massapakoon vaikuttanut tapahtuma oli kuitenkin Der Yasinin kylän joukkomurha huhtikuussa. Haganan lähteet puhuvat paon psykoosista, joka kiihtyi Der Yasinin tapahtumien jälkeen. Hyökkäyksiin kuulunut pelottelukampanja ja pelko karkotuksista vaikuttivat huomattavasti pakoprosessin etenemiseen."

Mutta mielenkiintoista, jos tutkimuksissa tapahtumien kulku on pystytty selvittämään sillä tarkkuudella, miten ja missä tilanteessa kukin uhri kuoli. Silloin on ilman muuta tiedossa paljonko kuolleiden joukossa oli siviilejä.

Minusta on kuitenkin aivan uskottavaa, että Hagana varta vasten halusi luoda myyttiä joukkomurhasta (ja paheksua sitä). Järjestöllä ei liene ollut mitään sitä vastaan, että säikähtäneet arabit lähtevät maasta.

Käyttäjän HeliHartikainen kuva
Heli Hartikainen

Kuten tekstistä ilmenee, molemmat osapuolet siis liioittelivat kuolleiden lukumäärää mutta arabikomitea alkoi levittää lisäksi valheellista propagandaa joukkomurhasta ja raiskauksista, mitä ei tapahtunut. Ongelmallista on, että vielä tänäkin päivänä nuo valheet on syvään juurtuneet palestiinalaisten ja monien länsimaalaistenkin mielissä. Siinä syy kirjoitukseeni.

Käyttäjän arirusila kuva
Ari Rusila

Kiitos Heli mainiosta kirjoituksesta. Kiinnostavaa on myös siihen liitetty "Pallywoodin" kuvapari koska samaa vääristelytapaa on käytetty useissa Gazan konflikteissa joissa mm Syyriassa kaasutettuja uhreja on esitetty kuvaamaan Israelin pommi-iskujen uhreja Gazassa. Kuvamanipulaatiot ovat tuttuja myös Palestiinalaishallinnon nykyisissäkin (Suomen osin rahoittamissa) oppikirjoissa joista on aiemminkin ollut puhetta.

Toimituksen poiminnat